Virastohommia

Eihän se salikortin hommaaminen vielä eilen onnistunut. Vaatii näköjään aikamoista urheilua jo pelkän kortin saaminen. Ja jotenkin täällä saa tuhrattua aikaa ihan hirveästi varsin yksinkertaisille kuulostaviin asioihin. Tanskalainen väestörekisteri, eli Borgerservice oli kyllä kokemus. Ensin jonotettiin tiskille, josta sai jonotusnumeron seuraavalle tiskille sekä lappusen, johon piti täyttää erinäisiä tietoja. Esimerkiksi vanhempien tiedot, vaikka kuinka täysi-ikäisestä ihmisestä olisi kysymys.

Varsinainen eksoottisuus kuitenkin paljastui, kun CPR-virkailijat kutsuivat jonotusnumerojen perusteella seuraavalle tiskille. Nimittäin jonotusnumeroille ei ollut taulua, vaan virkailijat kutsuivat asiakkaat suullisesti jonotusnumeron perusteella. Tanskaksi. Muuten ihan kiva, mutta puolet asiakkaista on juuri Tanskaan saapuneita ulkomaalaisia ja tanskalainen numerojärjestelmä ei ihan vastaa moderneja standardeja. Minun jonotusnumero oli suomeksi jotain tämän suuntaista: yksi sataa yhdeksän ja kolme kertaa kaksikymmentä. Vaikka osaan hitaasti sanottuna numerot jotenkuten, kuullunymmärtäminen oli siinä tilanteessa hankalaa.

Pääsin kuitenkin tiskille, mutta sitten törmäsin ensimmäisen tanskalaisen, joka ei osaa lähes ollenkaan englantia. Täti vaan tankkasi ”You angry, why you angry?!”. Ajattelin, että kyllä kohta saatan tulla angryksi, mutta vakuuttelin tädille, etten toki ollut mitenkään angry. Seuraava ongelma oli, että hänen mukaansa asunnossani asuu puolalainen Tomas. No eipä ole näkynyt. Tätä sitten tuumailtiin hetkinen, mutta lopulta sain CPR-numeron ja family doctorin nimen (ja iän???). Tiedänpähän minne mennä kun sairaus iskee.

Seuraavaksi pankkitilin avaaminen heitteli kapuloita rattaisiin: eilen ei kuulemma voinut avata tilejä, vaan tänään pitäisi palata asiaan. Toivottavasti sitten tänään pääsisi oikeasti testaamaan tanskalaiset salitunnit…

Virastoseikkailun jälkeen kävin ostamassa kevään koulukirjat, varsin kallista lystiä. Mutta ilmankaan ei pärjää, enkä halua ruveta kopiointitalkoisiin. Tosin varsinaisesti mulla alkaa koulu vasta viikolla yhdeksän. Ja kyllä, Tanskassa päivillä ei tee mitään, täällä eletään viikoissa. Tällä viikolla, eli viikolla viisi mulla on vaan yhtä kurssia. Nyt pitäisikin lukaista torstaihin mennessä hieman johtamisesta ja organisaatiokäyttäytymisestä.