Annan A, B ja C

Neljä ja puoli kuukautta on hujahtanut mieletöntä vauhtia! Vastahan tutustuin Kööpenhaminan lumisiin katuihin ja huomenna olen takaisin kotona! Viime kuukaudet eivät ole olleet sellaiset, joiksi ne kuvittelin, mutta kuitenkaan en ikinä haluaisi näitä kokemuksia vaihtaa. Tähän on hyvä päättää blogi. Lopuksi legendaariset aakkoset ajastani Köpiksessä!

Nyhavn tammikuussa

Aukioloajat: tanskalaisten vapaa-ajan arvostus näkyy hyvin selvästi kauppojen aukioloissa. Käsitteet sunnuntai- (paitsi kuun ensimmäinen sunnuntai), aamu- tai iltashoppailu ovat tuntemattomia.

Bagelit: CBS:n kahvioista saa ehkäpä maailman parhaat bagelit! Vaikka ruoka ei muuten makunystyröitä tai kukkaron nyörejä hivellyt, etenkin lohibageli pestokastikkeella oli erittäin nams!

Cafe 22: kaupungin paras brunssi, aika montaa sunnuntaita tuli vietettyä täällä (Sortedam Dossering 21).

Pieni Merenneito, joka lähti Shanghaihin

Dalle Valle -ravintola: su-ti klo 17 eteenpäin -50% ruuasta! Mukava paikka, ystävällinen palvelu, loistoruoka ja pieni lasku!

Dalle Vallessa syömässä

Eksyminen: kannattaa, vain näin oppii kunnolla kaupunkia. Ja apua kyllä saa, eikä aina edes tarttee pyytää.

Fallulah: tanskalaista musiikkia minun makuun :)

Google maps: helpottaa pöyrä- ja muiden reittien valintaa!

Harvinaista herkkua: aurinkoinen talvimaisema ikkunasta

Hintataso: Köpiksen jälkeen varmaankin sekoan Suomen "halpoihin" hintoihin. Vain olut, salilla käynti ja kukat on Köpiksessä edullisia. Ja koska tanskalaiset monarkistit eivät ole ottaneet euroja käyttöön, ketjujenkin hintoja voi fiksailla...

Illums Bolighus: jos vähänkin kiinnostaa sisustus ja Design, tää paikka on aivan must! Plussaa kattavasta Suomi-osiosta!

Illums Bolighusissa ihmettelemässä

Jääkiekko: Tanskalle sama sijoitus kuin Suomelle MM:ssa! Jo on aikoihin eletty, mutta eipähän tarvinnut paikallisille selitellä Suomen floppia, koska jääkiekko ei täällä (vielä) ole iso laji eikä siten yleisen mielenkiinnon kohteena.

Kulør Bar: Ainakin vaihtareiden keskuudessa legendaarista legendaarisempi baari, sisäänpäsymaksulla kaljaa niin paljon kuin napa (tai vaatteet tai mikä tahansa pystyy nestettä imemään) vetää. Kävin salilla Kulørin yläkerrassa, ja rappukäytävän haju oli aina mitä miellyttävin...

Ellun ja Taian kaverikuva


Lentokielto: Tuhka kyllä onnistui sotkemaan suunnitelmia. Mutta ainakin eräät saivat Ruotsin risteilyn kylkiäisinä ja erään kanssa tehdään sit jotain muuta kivaa!

Helin kanssa kokkaamassa

Mansikat: tavoilleni uskollisena olen nautiskellut mansikoista pitkin kevättä, ja vaikka suomalaiset mansikat on maailman parhaita ja makeimpia, kyl tanskalaiset ehkä saa kakkossijan.

Netto: halpis ruokakauppa, tosin valikoimasta ei ikinä voi olla varma... Muita (parempia ja kalliimpia) vaihtoehtoja Super Brugsen ja Fotex

Oetuksen taso: vaaka kyllä kääntyy HSE:n (tai mikä Aalto se nyt on) puolelle...

Pöyräily: Kööpenhaminassa pöyräilijä on kuningas ja kuningatar! Ehkäpä kätevin tapa liikkua, kunhan omaksuu liikennesäännöt.

Nyhavn toukokuussa pöyräillen

Queen Margareete: enpä ennen ole nähnyt moisia seitsemänkymppisjuhlia. Myös tanskalaisten suhtautuminen kuningasperheeseen on liikuttavan ihailevaa.

Kuningatteren synttärit

Ruotsi: jotenkin vapauttavaa suomalaisena hakkua tanskalaisten kanssa ruotsalaisia ja toisaalta kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ruotsalaisten kanssa...

Sää: yleisarvosana huono. Toki on ollut jotain kauniita päiviä, mutta yleisesti ottaen olen pettynyt Tanskan säähän. Varmasti talvi on ollut poikkeuksellinen, mutta kun tuokokuussa Helsingissä on paremmat säät kuin Köpiksessä, niin johan alkaa kypsyttämään...

Tietgenkollegiet: kevään ajan koti. Pöyreä ja moderni. Tanskalaiset kämppikset oli kyllä varsin kiva lisä!

Kasvitieteellisessä puutarhassa

Unelma ja uskaltaminen: ei, en hypännyt benjihyppyä (ei kyllä ole unelma) tai matkustanu maailman ääriin, mutta henkilökohtaisesti toteutin unelman vaihdosta.

Vierailijat: Kiitos kaikille ihanille, jotka täällä pistäytyi! Mahtavaa, että sain näyttää teille edes vähän elämääni Köpiksessä. Isi, Äiti, Niko, Maria, Elina, Heli, Taia, Mummi, Marja-Liisa ja Salla. Ja kaikki muutkin, jotka olivat hengessä mukana.

Sisko

Water: hanavesi on juotavaa, mutta nirsoille liian kalkkipitoista. Mutta ainakin tukka tykkää :) Järven ja meren ulappien läheisyydessä asuneena odotan edelleen, että kanaalien sijaan keskustassa jostain kulmasta paljastuisi kauas siintävä meri.

X: tanskan kielessä ei ole kuulemma kuin yksi sana, jossa on x-kirjain: sex...

Pizzalla Christianhavnissa

Ystävät sekä kotona että täällä, vanhat ja uudet. Parasta!

Zebra crossing, eli suojatie: Tanskassa väitetään, että he noudattavat liikennevaloja kaikkein orjallisimmin maailmassa. (tämäkin) NOT TRUE! Suomalaiset on tunnollisempia

Juhliin menossa

Åboulevard: katu, josta ekana tarjottiin kämppää, mutta onnekseni kohtalo puuttui peliin ja pääsin kokemaan Tietgen lifea!

Äiti: edelleenkään ei napanuora katkennut. Skype lauloi harva se päivä. Mutta myös iskän ja muidenkin kanssa :)

Österbro: kaupunginosa, jossa tuli liikuttua kaikkein vähiten. Johtunee siitä, että kaikki mitä Österbrossa voi nähdä, on ns. paremmin toimeentulevia kolme-nelikymppisiä pariskuntia plus vaunuissa vauva. Tosin viime viikonloppuna alueella järjestettiin kaupunkifestarit, jotka olivat kyllä oikein mukavat.

Tusind tak!

<3 Anna

Kaunista kesäiltaa vaan sinnekkin!

Mur! Täällä on maailman kauhein sää. Näkyvyys huoneen ikkunasta on ehkä 100m. Joten nauttikaa Suomen helteistä!

Ja tää ei ees oo tilanne tällä hetkellä!

Koko päivän on siis satanut, kävin pikaisesti kaupassa ja sain puristella vettä housuista. Julien mielestä sää-Herra kostaa nyt Köpikselle, kun täällä on niin paljon puhuttu ilmastonmuutoksesta. Ehkäpä...

Berlin!!!

Aivan mahtava Berliinin reissu takana! Perjantaiaamuna (btw Hitlerin itsemurhan 65-vuotispäivä) lähdettiin matkaan kello 5.45 ja takaisin saavuttiin sunnuntai-iltana. Alunperinkin (eikä tulivuorten takia) matka oli tarkoitus taittaa bussilla. Ja täytyy sanoa, että suomalaisena bussimatkailuun suhtautuu aika kielteisesti, mutta keskeisen sijainnin vuoksi Kööpenhamina-Berliini matka hurahti lähes samassa ajassa kuin Helsinki-Joensuu... Ja matkalla päästiin vielä tax free -karkkiostoksille, koska seilailtiin väli Gedser-Rostock.

Brandenburgin aukiolle päin

Maskotti

Heti kun oltiin päästy A&O Hostellille, lähdettiin tehoshoppailemaan, nimittäin koko matkan aikana meillä oli vain kaksi tuntia shoppailuaikaa, koska perjantai-iltana oli muuta ohjelmaan ja lauantaina kaupat olivat kiinni vapun takia. Vaikka hostelli oli varsin vaatimaton,loistava sijainti Zoologischer Gartenin kupeessa oli todella kätevä. Vaikka metro- ja junasysteemi on hieman toista Köpikseen tai Helsinkiin verrattuna, meidän pysäkiltä pääsi joka suuntaan helposti ja nopeasti. Lisäksi ostoskatu Tauentzienatraße-Kurfürstendamm menee aivan vieressä. Budjettimatkailuun voi todellakin A&O Hostellia suositella!

Tää on se hotelli, josta Michael Jackson roikotti lastaan! Tosta tokalta parvekkeelta muistaakseni

Perjantai-iltana mentiin koko porukalla White Trash-nimiseen ravintolaan syömään. Täytyy sanoa, että oli kyllä aikamoinen kokemus: Ravintola oli sisustettu kiinalaiseen kitch-tyyliin, johon oli sekoitettu pääkalloja ja anarkismijulisteita. Mutta ruoka oli hyvää (hintatasosta en osaa sanoa, koska illallinen kuului matkan hintaan)ja meillä oli mahdollisuus jatkaa iltaa livekeikalla ravintolan alakerrasta löytyvässä klubissa, mutta pääteltiin pikaisen pyrähdyksen perusteella, että klubi oli meille vähän liian white trash.

Halusin joskus tollasen auton...

Lauantaina olikin sitten vuorossa perinteinen käveykierros kaupungilla tosi hyvän oppaan kanssa. Kierrettiin perus Brandenburgin aukio, Alexanderplatz, Unter den Linden-katu, Humbold-yliopisto, Check-point Charlie, muurin jäännökset, jne, ja nautittiin Berliinin hajusta (joka on ihan hirveä: kaupunki on rakennettu suon päälle, joten jo pelkkä maaperä löyhkää...).

Matkaseuraa

Viime käynnistä Berliinissä on jo aikaa, joten en ollut nähnyt varsin kiistanalaista Holokausti-muistomerkkiä. Vaikka muistomerkkiin liittyy skandaaleja (mm. kivet on käsitelty töhryaineella, jonka on valmistanut yritys, joka valmisti myös kemikaaleja natsi-Saksalle), mielestäni se on onnistunut. Muistomerkille ei ole yhtä selitystä, mutta kun kuljettiin kivien välissä, pystyi vähän aistimaan, millaista on ollut olla vainottu, koska koskaan ei tiennyt mitä seuravaan kiven takaa eteen tulee.

Muistomerkki holokaustin uhreille

Turistikierroksen jälkeen jäätiin syömään ja käppäilemään vielä vähän lisää Hackescher Markt- alueelle. Muunmuassa tämän juna-aseman muistin viime reissulta! Illalla tultiin vielä syömään mukavaan ja hyvään Dante-ravintolaan Hackescher Marktin aukiolle, mutta välissä käytiin aivan hostellin lähellä olevassa Story of Berlin museossa.

Muuria

Berliini on jotenkin mahtava kaupunki, muistan kuinka edelliselläkin reissulla ajattelin, että tänne on tultava vielä monta kertaa. Ja tunne vain voimistui! Vaikka pidän myös Kööpenhaminasta tosi paljon, samaa tunnetta ei täällä ainakaan niin voimakkaana tule...

Kaiser Wilhelm Kirkko, aivan hostellin vieressä

Sunnuntaiaamuna jätettiin sitten hyvästit Berliinille ja suunnattiin loistavan oppaan kanssa Sachsenhausen-nimiselle keskitysleirille, joka oli aikanaan yksi merkittävimmistä, koska se sijaitsee aivan Berliinin kupeessa. Sachsenhausen oli ensisijassa työleiri, eikä suinkaan kuolemanleiri, vaikka sielläkin teloitettiin vankeja. Ruumiita käytettiin jos jonkinmoisiin lääketieteellisiin kokeisiin... Päätehtävä vangeilla oli kestää työkykyisinä keskimäärin kuusi viikkoa, jonka jälkeen vangit siirrettiin joko kuolemanleirille esim. Auschwitz-Birkenauhin tai muualle. Kaikki toiminnot ja rakennukset oli suunniteltu hämmästyttävän tehokkaiksi, varmasti myös siksi, että vartijoita oli todella vähän verrattuna vankien määrään. Muistaakseni Sachsenhausenin kapasiteetti oli 33 000 vankia, mutta kauheimmillaan 40-luvun alussa vankeja oli lähes tuplamäärä.

Portti varsinaiselle leirialueelle

Ei niin neutraalia todellisuudessa. Monet vangit käyttivät neutraalia-aluetta, kun halusivat itse päättää kohtalostaan. Sääntöjä muutettiinkin niin, että vartijat eivä enää ampuneet kuoliaaksi vaan loukkaavasti

Ruusu sellin ovessa

Leiri oli todella pysäyttävä kokemus, vaikka ihmismieli ei mitenkään pysty ymmärtämään sitä kauheutta, mitä leireillä on tapahtunut. Ei pelkästään vangeille, vaan myös työntekijöille. Keskimäärin vartioiden ikä Sachsenhausenissa oli alle 21-vuotta, mutta työtehtävät olivat todella karmivia. Vartijoille olikin rakennettu rentoutumistalo, jossa oli aikanaan muunmuassa kasino ja eläimiä, mutta teot seurasivat vartoijoita mukanaan ja hyvin moni tekikin itsemurhan.

Niinpä...

Paranemaan päin

Huh, viikko meni flunssan selättämiseen. Eilinen meni vielä jokseenkin petipotilaana, mutta tänään kävin kävelyllä jo silkasta tylsyydestä. Ja tietty ihana aurinkosää (tanskaksi solskinvejr) oli seurana. Kuvailin lenkkireittiäni, joka on vesialue Amagerin ja Christianshavnin välissä.




























Kotiinpaluu-suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä... Aika on mennyt uskomattoman nopeasti ja toisaalta myös uskomattoman hitaasti.

Change of plans

Olen kyllä niin samaa mieltä että " Iceland, we want your debt in cash, not in ash". Eli tuhkapilvi pisti suunnitelmia kerrassaan uuteen uskoon. Aamulla piti yhden kaverin saapua visiitille ja päivällä kolmen lähteä takaisin Suomeen. Tämänhetkinen tilanne on, että kolme Kööpenhaminan matkaajaa seikkailee välillä Helsinborg-Tukholma-Helsinki vielä reilun vuorokauden ja minä jatkan kouluhommia ilman vierailijaa.

Oli kuitenkin mahtavat viisi päivää tyttöjen seurassa! Tehtiin kaikkea kivaa ja nyt onkin vähän ankeaa palata normaaliin arkeen. Seikkailuista enemmän, kunhan tytöt pääsevät turvallisesti kotiin ja lähettävät mulle kuvamateriaalia :)

Kesäkuntoon 2010

Tanskalaiset ovat ehkä maailman kovimpia lenkkeilemään. Huomio perustuu empiiriseen evidenssiin, mutta validiteettia pohdittaessa täytyy otta huomioon, että otos on aika suppea johtuen koko otoksen laajuudesta ja rajoitetusta havaintoajasta sekä havainnointiin käytettävissä olevista rahoista. Anyways aina on joku lenkillä, satoi tai paistoi. Ja vaikka täällä kaikki muu onkin kallista, kuntosali maksaa reippaasti vähemmän kuin Suomessa.

Olen ilmeisesti päässyt tässä kulttuurishokissani hostile-vaiheen yli adaptation-vaiheeseen. Nimittäin kesäkuntoon 20xx on lähimpänä toteutumistaan armon vuonna 2010! Tänään korkkasin juoksukauden, jos jätetään laskuista pari viikkoa sitten kokeiltu säälittävä kuraräpellys mutaisessa metsässä. Nautiskelin täysin siemauksin lintujen laulusta, vihertävästä nurmikosta, pienistä silmuista puissa ja sorsien mekastuksesta lammen rannalla.

Viime viikolla urheiltua:
Mandag:- (Maria kylässä ja flunssasta toipuminen kesken)
Tirsdag: Stram Op 55min
Onsdag:Mave/Balle/Lår 55min
Torsdag: - (Koulussa 8.00-20.00)
Fredag: BodyFit 55min
Lørdag:Mave/Balle/Lår 55min
Søndag: Løbe 50min

Tavoitteena kaiman kroppa :D


(kuva lainattu)

Fallulah!!!

Aina kun ei keksi muuta kysyttävää, niin voi kysyä millaisesta musiikista toinen pitää. Mulla on niin pitkään ollut "nooo, kaikenlaisesta"-kausi, joten olen ihan innoissani uudesta löydöstä! Ja tämä Fallulah on vielä kööpenhaminalainen artisti. Me likes!

Etenki "Bridges" soi täällä radiossa paljon. Tosin mulla kai kuuluu joku vaihtoehtokanava, joten en tiedä sit todellisesta suosiosta :) Ainakin ois täydellinen festari-artisti!





(Nää videot ei ehkä ihan ole mun makuun...)

Härkää sarvista

... Nimittäin härkää nimeltä "Business, strategies and Stakeholder Impact". Tentti on ensi torstaina. Eka ikinä CBS-tentti ja vielä suullinen! Hieman kauhistuttaa, mutta ei auta kuin ruveta hommiin.

Sitä paitsi lopussa kiitos seisoo, tytsyt on tulossa sopivasti torstaina juhlistamaan ekaa (toivottavasti läpimennyttä - nimittäin tulokset saa välittömästi)tenttiä ja heti perään kuningattaren 70-vuotispäivää perjantaina. Can't wait!

Tässä härkä nimeltä Zeus, saattaapi olla sukua BSSI:lle

Kevätkävelyllä

Aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi käytiin Marian kanssa ihmettelemässä Christianiaa ja sitten suunnistettiin keskustaan Nyhavniin, Amelienborgin aukiolle ja Merenneidon hoodseille. Neito itsehän lähti ensimmäistä kertaa ulkomaille, Kiinaan maailmannäyttelyyn.

Ny Havn

Maria nautiskelee maisemista

Taidan sijoittaa ASPini tänne...

Hyppelehtien moikkaamaan kuningatarta

Marian 1. varoitus










Maria bongasi julkun, muttei tiedä kenet.

Team søster vs. Mia 1-0

Mia on tyttö, joka ei tee muuta kuin kokkaa. Heti aamiaisen jälkeen alkaa lounasvalmistelut ja sen jälkeen luonnollisesti illallisvalmistelut. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että Mia opiskelelee gastronomiaa ja on julkaissut reseptikirjan. Tytöltä luonnistuu todistettavasti niin tortillat ihan from the scratch kuin erinäiset riistaherkut. Hieman asettaa paineita mennä kokkailemaan samaan aikaan Mian kanssa...

Mutta nyt Team søster on ottanut haasteen vastaan ja vieläpä napannut pisteen! Nimittäin valmistettiin sellaiset ateriat, että jopa Mian kiinnostus heräsi:

Lohta, lohkoperunoita ja salaattia

Pannukakkua, mansikoita ja mansikkajätskiä

Nams! Mia jäi keittiöön ihmettelemään, kun me poistuttiin estradilta takavasemmalle.

Poikaystävän synttärit!

Tänään on taas juhlittu! Nimittäin Niksun synttäreitä. ONNEA!

Niko saapui Köpikseen perjantaina, ja heti ensi töikseni raahasin matkailijan luennolle. Ihan sujuvasti noin kylmiltään luonnistui opiskelijan rooli. Tosin taisi "opiskelijaa" kiinnostaa enemmän koulun baari, kuin itse luennot...

Lauantaina sitten käytiin pakollisella Stroget-kävelyllä. Illalla lähdettiin juhlistamaan ruokaravintolan kautta tämän päiväisiä synttäreitä Nikon lukiokaverin kanssa, joka sattumalta vielä hetken asuu Köpiksessä. Oli kyllä mahti ilta, huristelttiin pyörillä pariinkin paikkaan.

Itse sankari

Aamupäivällä vein Nikon synttäribrunssille, jonka jälkeen pöyräiltiin Ny Carlsberg Glyptotekiin nauttimaan taiteesta. Siellä sitä nähtiinki yksi jos toinenkin marmoripatsas ja etruski-kippo. Museo on aivan VALTAVA, haahuiltiin tunti jos toinenkin ja selvitettiin vasta ensimmäinen kerros...















Kotimatkalla käytiin tietty katsastamassa lähiskeittiparkki, ja Niko onnistui nappaamaan jostain paikallisesti jannusta jonkun Vuoden Skeitti -kuvan. Mutta mun mielestä myös seuraava kuva kilpailee samassa sarjassa. Huomatkaa syvä tunteen palo aiheeseen!



Kunhan väsähtänyt sankari herää päiväuniltaan (ikä ilmeisesti painaa...) niin keksitään lisää juhlavaa puhaa! Kuulumisiin!

(Olin muuten eilen hississä sokean pojan kanssa ja avustin tätä kerrosten kanssa. Hyvä etten sanonut "See you!", kun lähdin omille teilleni.)